Teemakasvi
Syreeni on kiinteä osa suomalaisen puutarhakulttuurin historiaa
Kaakkois-Euroopasta kotoisin olevaa pihasyreeniä tuotiin Keski-Eurooppaan 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla laji levisi myös Englantiin, Tanskaan ja Ruotsiin. Turkulainen apteekkari Jonas Synnerberg toi ensimmäisen pihasyreenin omaan puutarhaansa vuonna 1728 Tukholmasta. Noin 20 vuotta myöhemmin pihasyreeni tuli Suomeen myös Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan kautta. Tarinan mukaan ensimmäiset syreenin taimet lähetettiin sinne Ranskasta Versaillesin puutarhasta.
Pihasyreeni levisi nopeasti ympäri maata, ensin Turusta, mutta vähän myöhemmin myös upseerien ja sotilaiden mukana Viaporista. 1780-luvulla laji oli ehtinyt jo Oulun korkeudelle saakka. 1800-luvun jälkipuolella pihasyreenistä tuli Suomen yleisimmin viljelty koristepensas. Tuohon aikaan Suomeen tulivat myös jalostetut pihasyreenilajikkeet eli jalosyreenit. Laajimmillaan jalosyreenivalikoima oli Suomessa 1900-luvun alkupuolella, jolloin tarjolla saattoi olla kerralla jopa 20 lajiketta. Suosittuja lajikkeita tuolloin olivat mm. punakukkainen 'Andenken an Ludwig Späth' ja valko- ja kerrannaiskukkainen 'Mme Lemoine', joita käytetään edelleenkin. Jalosyreenejä käytettiin tuohon aikaan paljon mm. runkomaisina pikkupuina kaupunkipuistoissa.
Varsinaisia syreenilajeja on olemassa hiukan yli kaksikymmentä. Suurin osa näistä on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, pääasiassa Kiinasta. Meille tärkeimpiä syreenilajeja ovat kuitenkin Kaakkois-Euroopasta kotoisin olevat pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja unkarinsyreeni (S. josikaea). Paljon käytetty puistosyreeni (S. x henryi) ei ole luonnon alkuperäinen laji, vaan taimistossa syntynyt risteymä. Nuokku- ja isabellansyreeni ovat myös yleisiä.
Luonnostaan pikkupuita
Monet syreenilajit ovat luontaisesti pikkupuita, ja sopivat vapaasti kasvavina yksittäin, ryhmiin ja aidanteisiin. Syreeneillä on yleensä vahva ja tiheähaarainen juuristo ja pystyt, vahvat versot. Syreeneistä voidaan muotoilla joko moni- tai yksirunkoinen pikkupuu valitsemalla vahvat, hyvät haarat, joista kasvatetaan rungot karsimalla vuosittain niihin kasvavat sivuhaarat.
Syreenit ovat pitkäikäisiä kasveja, joiden kukintaa joudutaan odottamaan muutamia vuosia istutuksen jälkeen. Taimistoilla pistokkaista lisätyt syreenit kukkivat nuorempina kuin juurivesoista lisätyt taimet. Pensaiden turhaa leikkaamista on syytä välttää. Paras tulos saadaan, kun leikkauksilla vahvistetaan pensaan luontaista kasvutapaa. Talvella voidaan vanhaa aidannetta tai ryhmää harventaa poistamalla vanhoja versoja tyveä myöten ja jättää muutamia voimakkaita versoja kasvamaan. Hennot vesat poistetaan kokonaan. Haluttaessa pensas saadaan pysymään matalana poistamalla jatkuvasti vanhoja versoja.
Kaikille syreeneille paras kasvualusta on tuore, hyvin kalkittu, runsasravinteinen maa. Ne menestyvät parhaiten aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa. Tosin ne pärjäävät vaatimattomillakin kasvupaikoilla, mutta kasvu ja kukinta kärsivät. Varjossa kukinta jää heikoksi.
Syreenejä kasvatetaan myös leikattuna pensasaitana, mutta silloin ei kukinnasta saada täyttä iloa. Leikattavaksi aidaksi sopii erittäin hyvin unkarinsyreeni, jonka vahvat versot kasvavat luontaisesti ylöspäin. Siitä saadaan erittäin tuuhea ja terve pensasaita.
Suomalainen syreeniperinne jatkuu ja monipuolistuu
Sini- ja valkokukkaiset pihasyreenit ovat pihojen kestosuosikkeja. Suomalaisen puutarhatutkimuksen ansiosta vanhojen jalosyreenilajikkeiden viljely on jälleen elpynyt ja samalla on saatu viljelyyn useita hienoja löytölajikkeita. Lajikerunsauden ja -tiedon lisääntymisen ansiosta joitakin kestävimpiä syreenejä voidaan kasvattaa vielä VIII-vyöhykkeelläkin (puistosyreeni ja unkarinsyreeni). VII-vyöhykkeellä menestyvät useat isabellansyreenilajikkeet ja kaarisyreenitkin sekä pihasyreenit VI-vyöhykkeellä. Jalosyreenien ja muiden syreenien menestymisvyöhyke on syytä tarkistaa ennen istutusta.
Me suomalaiset olemme jo tottuneet syreeneiden runsauteen puistoissa ja pihoilla. Tietysti osaamme nauttia niistä, mutta silti ulkomaisten puutarha-ammattilaisten laatusanoja säästelemättömät vierailut syreenien kukinta-aikaan Suomessa yllättävät.
Teksti ja kuvat: Taimistoviljelijät ry
Syreeni on Vihervuoden 2016 teemakasvi.